Vuosi sitten vaaka vilkutti lukemaa 97,9. Nyt huitelen 89 kilon tietämillä. Jotenkin kuvittelin, että pääsen hehkuttamaan -10 kilon tuloksella, mutta ottaa aikansa näköjään.

Makean himo on harventunut. Välillä on toki iltoja, kun tekisi mieli vetää vähintään levyllinen suklaata, mutta hyvin olen yleensä päässyt kaupasta ulos ilman herkkuvuorta. Joskus nappaan pienimmän suklaapatukan tai jäätelön. Niitäkin olen rajoittanut kuitenkin melkoisesti. 

Välillä tuntuu, että normaalipainoiseksi tulo kestää ihan liian kauan. Kärsimätön olen, enkä tunne oikeastaan muuttuneeni yhtään, kun niin hitaasti paino putoaa. Ainut, mistä konkreettisesti huomaan jotain tapahtuneen, ovat housut, jotka tahtovat lököttää reisien ja peffan kohdalta. Yhden ennen kittanan takin saan myös nyt sievästi nappiin ilman kupruja.

Näillä vaatteilla olisi tarkoitus mennä kesään saakka. Sitten annan itselleni luvan hankkia uutta ja pienempää. En edes tiedä, mitä kokoa mahdan olla. Ehkä 44?