He hee. Tässähän ollaan kohta lähempänä 85 kuin 90 kiloa. Outoa, välillä tunnen oloni todella paksuksi ja välillä taas peilistä näkyy jo ihan ok näky. Pitäisi hankkia niitä sopivia vaatteita, niin ehkä itsekin muutoksen paremmin huomaisi. Mutta ei. Lökötän menemään pari kokoa liian isoissa vermeissä. Kesällä sitten...

Juu, tämä ei ole aprillipila. Olen tosiaankin tänään tasan kymmenen kiloa kevyempi kuin tämän blogin alussa. Samalla painoindeksikin humpsahti enää lievästi ylipainoisen puolelle. Jee!

86 kiloa oli minulle ennen lasten saantia melko normaali olotila, joten sitä tavoittelen seuraavaksi. 85 tuntuu kaukaiselta, ehkä kuitenkin kesään mennessä mahdolliselta. Paineita en ota. Hitaasti, hitaasti ja pysyvästi, kiitos!

Vuosi sitten vaaka vilkutti lukemaa 97,9. Nyt huitelen 89 kilon tietämillä. Jotenkin kuvittelin, että pääsen hehkuttamaan -10 kilon tuloksella, mutta ottaa aikansa näköjään.

Makean himo on harventunut. Välillä on toki iltoja, kun tekisi mieli vetää vähintään levyllinen suklaata, mutta hyvin olen yleensä päässyt kaupasta ulos ilman herkkuvuorta. Joskus nappaan pienimmän suklaapatukan tai jäätelön. Niitäkin olen rajoittanut kuitenkin melkoisesti. 

Välillä tuntuu, että normaalipainoiseksi tulo kestää ihan liian kauan. Kärsimätön olen, enkä tunne oikeastaan muuttuneeni yhtään, kun niin hitaasti paino putoaa. Ainut, mistä konkreettisesti huomaan jotain tapahtuneen, ovat housut, jotka tahtovat lököttää reisien ja peffan kohdalta. Yhden ennen kittanan takin saan myös nyt sievästi nappiin ilman kupruja.

Näillä vaatteilla olisi tarkoitus mennä kesään saakka. Sitten annan itselleni luvan hankkia uutta ja pienempää. En edes tiedä, mitä kokoa mahdan olla. Ehkä 44?

Paino laskee edelleen. Tuntuu, että mukavuudenolo meinaa iskeä, enkä enää samalla tarmolla lähde liikkumaan. Herkuttelukin vähän lipsuu.

Toisaalta olen nyt oppinut, että olen aikaisemmin syönyt aivan liian vähän aamupalalla, lounaalla ja päivällisellä. Ihmekös, että on tullut epäterveellistä mässytystä siihen päälle.

Kukaan ystäväni ei ole huomannut hoikistumistani tai ainakaan kommentoinut mitenkään. Paino on ilmeisesti lähtenyt sen verran hitaasti, että saan ihan salassa jatkaa normaalipainoiseksi asti.

No niin. Nyt ollaan alle 90. Ja reippaasti

Olen katsellut sillä silmällä kahta painonpudottajien sivustoakin. Amerikkalainen Spark People on aika hieno palvelu, mutta minusta tuntui työläältä alkaa kirjaamaan ruokia, kun heidän ruokapankkinsa perustui amerikkalaiseen ruokavalioon. Suomalainen Kiloklubi tuntuu sopivammalta, vaikkakin on sisältönsä puolesta suppeampi. Erityisesti pidän ravintopäiväkirjan palauteosiosta. Suosittelen tutustumaan vaikkapa molempiin ja valitsemaan itselleen sopivamman.